Perustusten kunto

Alkaako vai eikö?

Nyt se pitäisi aloittaa, vanhan kyläkoulun remontti. Olimme opiskelijaporukalla hankkineet vuonna 1994 etelävirolaisen kyläkoulun. Rakennusvuosi on ilmeisesti 1906, löysimme yhdestä hirrestä sellaisen vuosiluvun. Aluksi koulun hankinta oli vitsi ja koulu oli tarkoitettu opiskelijabileitä varten. Vuonna 1999 muut kaverit luopuivat ja koulu jäi minun haltuun. Samana vuonna tapasin nykyisen vaimoni ja ryhdyimme käymään siellä kesäisin.

Koulun koko ja ikä ovat herättäneet kunnioitusta, on ollut vaikea ryhtyä kaikenkattavaan remonttiin, varsinkin kun tiesimme talotohtorin kymmenen käskyä, joista ehkä tärkein on: Älä korjaa kunnossa olevaa, älä uusi korjattavissa olevaa. Se asettaa aloittelevan talotimpurin sormen suuhun – mikä on ”kunnossa” ja mikä ”korjattavissa” (ennen kaikkea miten).

Olemmekin tehneet vain pakollisia remontteja esim. vaihtaneet lahot ikkunat ja maalanneet julkisivun kertaalleen, samalla vaihdoimme myös eteläpäädyn lähes putoavan vuorilaudoituksen.

Vanhassa talossa haasteita on paljon. Välikatossa on parinkymmenen sentin hiekka-sahanpuru eriste. Mitä tehdä välikaton karisevalle pölylle? Sokkeli on tehty maakivistä ja tienpuoleinen seinä on vajonnut. Mitä sille pitäisi tehdä?

Vaimollani Tiialla oli kaksi päällimmäistä toivetta. Talon mukavuustasoa tulisi nostaa tuomalla taloon vesi (vessa, suihku, pesukone) ja nurkkien hiirenkolot saataisiin tukittua ja lahot paikat vaihdettua, jotta siivoamisella olisi mieltä. Talotohtori toteaisi, että rakentakaa uusi talo!

sahvri-põrand

Se me rakennettiinkin pihalle vanhan romahtaneen navetan paikalle. Tästä olkitalo/piharakennuksesta kerron myöhemmin. Nyt piharakennus on asuttavassa kunnossa, joten meidän ei tarvitse asua koulutalossa remontin keskellä.

Nyt loma on edessä ja se remontti sitten pitäisi aloittaa. (Tällä tavoin ne lomat saa menemään että kuukauden päästä on ihan mukava paeta töihin). Päätimme aloittaa vaikeammasta eli tuoda vesi sisään ja rakentaa vessa-vesiposti-kylpyhuone aikaisempaa varastohuoneeseen. Otimme lattialaudat irti, jotta voisi kuljettaa vesi- ja viemäriputket haluttuun pisteeseen – ja tähän suunnitelmat stoppasi. Talon perusteet ovat vajonneet ja alimmaiset hirret lahonneet. Eli hyvin tyypillinen asia yli sata vuotta vanhassa talossa. Sormi on suussa, tästä emme selviä omin voimin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *